Myös hyviin tapoihin voi jäädä kiinni

Aika paljon meidän tavoista, tottumuksista ja rutiineista puhuttaessa keskitytään siihen miten voimme muuttaa tai lopettaa jotakin ei toivottua. Vähemmän sitä, vältä tätä. Positiivista on, että myös hyviin ja itselle toimiviin tapoihin voi jäädä kiinni - ja tässä yksi omakohtainen kokemukseni viime ajoilta.

Olen monesti puhunut siitä, miten inhoan kävelyä. Kun minulla oli koira, totuin kävelemään päivittäin useita pitkiä lenkkejä melkein 14 vuoden ajan. Ehkä siksi yksin kävelylle lähteminen on tuntunut tarkoituksettomalta ja tylsältä, myöskin ikävältä ja surulliselta sen jälkeen, kun jouduin luopumaan rakkaasta lenkkiseuralaisestani pari vuotta sitten. 

Tänä syksynä olin tilanteessa missä tajusin, että oma asenteeni ei ole mulle hyväksi. Vaikka harjoittelen pilatesta säännöllisesti ja paljon, niin ihan perus arkiliikuntaa ja askelia päivässä tulee vähän varsinkin talviaikaan, kun pyöräilen on vähemmän, tai en ollenkaan.

Ja koska olen vielä suorittajaluonne, tarvitsen selkeän syyn aloittamiselle. 

Aloin kävelemään työmatkoja pyöräilykauden päätyttyä lumipeitteeseen. Aloitin kävelemällä pieniä osia matkasta samalla, kun odotin sopivan bussin saapumista kohdalle. Lisäksi tein siedätyshoitona pienempiä kävelylenkkejä esimerkiksi kauppareissujen tai roskien viemisen yhteydessä. Jos yhdistän kävelyn johonkin minulle järkevään muuhun toimintaan, ehkä voin alkaa taas nauttimaan siitä?

Myöhemmin joidenkin viikkojen jälkeen matka on kasvanut, ja kävelystä on tullut mieluisa tapa siirtyä kotoa töihin, sekä konkreettinen, fyysinen siirtymä työasioiden parista takaisin kotiin vapaa-ajalle. Tällä hetkellä valitsen useammin kävelyn kuin koko matkan julkisilla, jos se vain on mahdollista. 

Mitä enemmän kävelen, sitä enemmän haluan kävellä. 

Tämä on aika yksinkertainen esimerkki siitä miten meidän erilaiset tavat ja rutiinit alkavat kertautua ja vaikuttaa meihin positiivisesti. Siis niin typerältä kuin se kuulostaakin: mitä enemmän kävelen, sitä enemmän haluan kävellä. 

Sama pätee minulla pilatekseen. Harjoitukset löytyvät kalenterista pitkälle tulevaan, koska niiden avulla tiedän viikon pysyvän tasapainoisena. Pilateksesta saan energiaa ja hyvää oloa, apua erilaisiin kremppoihin ja elinvoimaa ylipäätään. Tästä syystä haluan varmistaa, että niille jää riittävästi aikaa. Lisäksi kotona matto ja muut kotistudioon välineet tarjoavat mahdollisuuden harjoitella useamminkin.

Kynnys on matala.

Kun jotakin uutta aloittaa, syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin “pakko”. Minun oli ”pakko” alkaa kävellä pitääkseni parempaa huolta terveydestäni muutenkin, kuin niinä 3-5 harjoitustuntina viikossa. Se on 168 tuntisesta viikosta aika vähän.

Minun on myös “pakko” pitää pilatesharjoitukset säännöllisenä, koska niiden avulla kivut pysyvät poissa, vartalo vetreänä ja molemmat, keho sekä mieli tasapainoisena.

Ja kuitenkin molemmista on tullut osa päivittäisiä rutiineja, joihin mielelläni varaan hieman ylimääräistä aikaa. 

Pakko ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole ulkopuolelta saneltua, vaan sisäsyntyistä, tai kantapään kautta opittua. Omalla kohdallani pakosta on tullut prioriteetti ja tietoinen valinta, josta haluan pitää kiinni. Olen myös tajunnut, että haluan mahdollistaa itselleni ajan, joka on vain minua varten. 

Vaikeinta on aloittaminen.

Haluatko aloittaa pilateksen tai muun säännöllisen liikuntaharrastuksen? Lisätä hyötyliikuntaa arkeesi? Tai alkaa pitämään itseäsi korkeammalla prioriteettilistallasi?

Mitä tahansa haluat aloittaa, se kannattaa tehdä matalalla kynnyksellä ja oikeanlaisella motiivilla. Sinua voi motivoida pieni pakko niin kuin minua, tai jokin muu tavoite esimerkiksi oman hyvinvoinnin tai toimintakyvyn suhteen. 

Mikä se onkaan, yritä vapauttaa ajatuksesi ja kriittinen mielesi. Älä mieti liikaa etukäteen, tai liian pitkälle tulevaisuuteen. Tee itsellesi selkeäksi, mikä on sinulle motivoiva syy aloittaa ja muistuta itseäsi siitä usein.

Saatat huomata että jo muutaman viikon päästä suhtaudut hieman eri tavalla harjoituksiin (tai muuhun tekemiseen), kun niiden hyödyt keholle, mielelle ja arjen rytmitykselle alkavat näkyä ja tuntua konkreettisesti.

Ja vaikka uusi rutiini ei heti onnistuisikaan, tai ei aina onnistu, älä piiskaa itseäsi vaan aloita uudestaan – ja nauti uuden oppimisesta!

Kukaan muu ei tuomitse sinua uuden rutiinisi epäonnistumisesta niin paljon, kuin sinä itse. Siksi siihen kannattaa suhtautua enemmän jatkuvana matkana joka on täynnä kiinnostavia vaiheita, muutoksia ja yllätyksiä, kuin pysyvänä päämääränä.

Täydellisyys on aika tylsää.

♡: Hanna

Ps. Jos haluat apua ja kaiken mitä tarvitset pilateksen aloittamiseen kotona, lue lisää täältä >>>