vaikea keskeneräisyys – pilates ja selkäkipu
Haluan jakaa hieman enemmän omia ajatuksiani ja kuulumisia viimeiseltä parilta viikolta koska uskon, että aihe koskeettaa myös monia muita.
Olen opettanut pilatesta vuodesta 2015, mutta nyt kevättalvella 2022 tulee kuluneeksi melko tarkalleen 4 vuotta siitä, kun aloitin harjoittelun ja opiskelun nykyisen opettajani kanssa, ja samalla erikoistumisen klassiseen pilatesmetodiin harjoittelijana ja ohjaajana. Harjoittelen tällä hetkellä 3-4 kertaa viikossa joista useampi kerta viikossa on etäyhteydellä oman opettajani kanssa. Tärkeää ei kuitenkaan ole harjoitusten määrä vaan laatu, vaikka oman jaksamiseni, mutta myös ammattini puolesta haluan, että harjoittelu on säännöllistä.
Neljään vuoteen on mahtunut erilaisia upeita oppimisen, oivaltamisen ja onnistumisen tunteita, mutta myös paljon epävarmuuden ja epäonnistumisen sietämistä, oman kehon ja mielen blokkeihin tutustumista sekä ihan itsestä riippumattomia haasteita ja vastoinkäymisiä. Siis elämää.
Jos olisin tehnyt oman pilatesharjoituksen vain silloin, kun ei väsytä, kiristä, stressaa tai ole kiire tai muuten epäkäytännöllistä, en tiedä kuinka monta harjoitusta olisin todellisuudessa tehnyt. Fakta nimittäin on, että usein elämässä on kaikenlaista meneillään.
Tärkein ihminen josta huolehtia, olet sinä!
En yritä sanoa, että liikunta on pakko, joka pitää suorittaa hampaat irvessä vaikka läpi harmaan kiven - päinvastoin! Usein vähemmän on enemmän. Minulle pilates on prioriteettien listalla varmasti korkeammalla kuin monella, onhan tämä minulle hyvinvoinnin lisäksi myös työtä. Samalla kuitenkin toivon, että sinä olet itse oman prioriteettilistasi kärjessä!
Pilates on opettanut minulle sellaista rutiinia ja johdonmukaisuutta, jota minulla ei elämässäni ennen ole ollut. Olen jättänyt niin paljon asioita kesken koska lähtökohtani on ollut väärä: pitää pystyä, pitää jaksaa, pitää osata, pitää kehittyä, pitää olla jotain! Olen oppinut, ja edelleen oppimassa eroon suorittajaluonteesta, koska suorittaja minussa pelkää epäonnistumista, turhautuu, ja on muutenkin kovin ankara. En toivo tätä kenellekään.
Monenmoisissa tilanteissa olen lähtenyt pilatestreeneihin ja ajatellut: en tiedä tuleeko tästä mitään, en pysty tähän! Viimeksi tällä viikolla.
Kaksi viikkoa sitten kärsin yllättäen melko kovasta alaselän kivusta joka melkein lamaannutti minut täysin. Mieleen muistui ajat vuosien takaa, jolloin en voinut maata/istua/levätä tai tehdä töitä selkäkipujen takia. Ensimmäinen ajatukseni oli pettymys: Hienoa, kaikki tehty työ on ollut turhaa. En vieläkään ole riittävän vahva.
Päätin kuitenkin pitää etukäteen varatut pilatesharjoitukset kalenterissa ja otin neuvot avoimin mielin vastaan. Ensimmäinen harjoitus oli kestoltaan ehkä alle 30 min mutta päivä päivältä jaksan jo vähän paremmin. Tämän viikon viimeisen yhteisen tunnin jälkeen lähetin opettajalleni viestin: "en olisi osannut viedä harjoitusta oikeaan suuntaan, onneksi päätin pitää varaukset". On turha olettaa itsestä tai omasta kehosta jotain, koska olemme itse usein ne suurimmat kriitikkomme.
Mikään taikatemppu, ei edes (lue ironia) pilates korjaa kaikkea, tee vartaloistamme täydellisesti voideltuja, virheettömiä koneita. Nykyään en edes ajattele tämän olevan tavoittelemisen arvoista. Haasteita on, ja uusiakin tulee. Mutta omalla kohdallani pilates on helpottanut merkittävästi kiputilojen tai ylikuormituksen kanssa jaksamista, niistä palautumista. Olen oppinut antamaan itselleni luvan liikkua, ja tekemään tälle tilaa. Konkreettisesti priorisoimalla ja investoimalla aikaa harjoitteluun, mutta myös muuttamalla suhtautumista niihin syihin, miksi liikun.
Pilatesharjoitus antaa minulle tunteen siitä, että olen elossa kun liikun riippumatta siitä, mitä ympärillä tai oman pään sisällä tapahtuu.
Toivon, ettet sinäkään piiskaa itseäsi siitä mitä et tällä viikolla tehnyt, koska et jaksanut, muistanut, halunnut tai osannut. Sen sijaan iloitse onnistumisista ja siitä, mitä olet tehnyt itsesi eteen – mitä se sitten onkaan! Lisää konkretiaa ajatuksillesi saat, kun kirjoitat nämä asiat ylös. Kokeile ja muista: mikään ilon aihe ei ole liian pieni!
Julkaisin aiheesta myös lyhyemmin Facebookin ja Instagramin puolella, ja minusta on ihanaa kuulla ja lukea teidän kokemuksista! Tule mukaan keskusteluun tai katsomaan, mitä muut ovat tästä saaneet. Voit mielellään jakaa ajatuksiasi minulle myös kommenteissa.
♡ Hanna
