Tällä kertaa haluan puhua viivyttelystä, rutiineista ja pienistä teoista itsellemme, jotta oma kuppimme pysyy täynnä ennen, kuin alamme jakaa siitä muille.

Pääsin viikonloppuna pitkästä aikaa "hienoihin" juhliin, ystäväni tohtorikaronkkaan! Oli ihanaa pitkästä aikaa tavata vanhoja ystäviä, pukeutua hyvin ja tallustella korkkareissa. Mutta tietysti valvominen ja hilluminen tuntui vielä maanantaiaamuna lievänä fyysisenä mutta myös sosiaalisena väsymyksenä, ja alaselän kireytenä.

Maanantai on minulla usein viikon kiireisin työpäivä, joten se on ikävä aloittaa lasi puolityhjänä.

Halusin mahduttaa päivääni pilatesharjoituksen, jotta saisin omaa kuppiani hieman täytettyä, ja jotta viikko ei jatkuisi selkä ja pää vielä enemmän jumissa. Oma aika löytyi aamun ja illan ohjausten välistä. Vaikka aika oli rajallinen, sain itseni kiinni viivyttellemästä: valmistelin lounaan, siivosin koko asunnon ja viikkasin viikonlopun pyykit. Siinä vaiheessa, kun meinasin viedä kaikki huonekasvit suihkuun, oli aika palata alkuperäiseen suunnitelmaan.

Mutta onko viivyttely aina pahasta?

Tällä kertaa harjoitukseni alkoi, kun minua alkoi ärsyttää oma toimintani. Olin toki saanut aikaan kaikkea hyödyllistä, mutta tiedän riskin, että kaikelta puuhastelulta ei pian jää riittävästi aikaa harjoitukseen. Aika lähteä liikkeelle, ja harjoitukselta sain juuri mitä tarvitsinkin: se piristi väsynyttä mieltä, avasi keuhkoille tilaa ja venytty kireää selkää!

Minulle välttely on ongelma, jos se estää minua tekemästä asioita itselleni, ja oma kuppini jää tyhjäksi kaiken sälän alle. Haluan liikkua ja tehdä pilatesta säännöllisesti silloinkin, kun puitteet eivät ole täydelliset (paljastus: ei ne koskaan ole), koska tämä auttaa minua jaksamaan ja voimaan 150% paremmin oli arki miten epätäydellistä tahansa.

Toisinaan kun tilanne poikkeaa totutusta rutiinista, tai kun yritän omaksua uutta, asioiden niputtaminen on ollut myös hyödyllistä. Esimerkiksi pilatesharjoitus siivoamisen jälkeen: kroppa on jo valmiiksi lämmin, ja mikä sen parempaa palauttamaan ja tasapainottamaan kehoa ja päästämään mieli vapaalle.

Kolme käytännön tekoa, joista on ollut minulle apua rutiinien opettelussa:

Ajattelen näitä pieninä tekoina tulevaisuuden itselleni, ja vaikka ne voivat tuntua täysin itsestäänselviltä, ovat ne toistuvasti osoittautuneet toimiviksi omassa arjessani. Usein yksi pieni hyvä teko johtaa seuraavaan.

1) Varattu pilatestunti - tämä on minulle kaikkein tehokkain tapa pitää kiinni harjoitusrutiinista. Kun tunti alkaa, se alkaa eikä vitkuttelulle ole aikaa!

2) Harjoitukselle varattu aika kalenterissa - tämä vaatii jo enemmän tahdonvoimaa, mutta kaikkein tärkeintä on aloittaminen. Lähde liikkeelle, vaikka tekisit vain yhden liikkeen.

3) Välillä jätän maton valmiiksi lattialle tai puen treenivaatteet päälle - tämmöinen pieni muistutus tai painoistus toimii yllättävän hyvin. Jos haluan tehdä jotain, miksi en tekisi sitä?

Toivon että mietit, miten voit tällä viikolla huolehtia, että oma kuppisi tulee täytettyä ennen, kuin alat jakaa siitä kaikille ja kaikkialle.

Nähdään taas matoilla!

♡: Hanna